Nosturi viittaa monitoimiseen{0}}nosturiin, joka nostaa ja kuljettaa vaakasuunnassa raskaita esineitä tietyllä alueella. Tunnetaan myös nimellä nosturi, ilmanosturi ja nosturi.
Rengasnosturin pääominaisuus on: sen ohjaamo ja nostovalvomo on yhdistetty yhdeksi. Se on kehitetty telaketjunosturista (telaketjunosturista). Telaketjunosturin (telaketjunosturin) telalevyjen tienpintavaurioita aiheuttavat puutteet luokitellaan materiaalinkäsittelykoneiksi.
Siltanosturi on työpajan, varaston ja materiaalipihan päälle vaakasuoraan kehystetty nostolaite materiaalin nostamista varten. Koska sen kaksi päätä sijaitsevat korkeiden betonipylväiden tai metallitukien päällä, se on muodoltaan silta. Siltanosturin siltakunko kulkee pituussuunnassa pitkin korotetun rungon molemmille puolille asetettuja kiskoja, mikä voi hyödyntää sillan rungon alla olevan tilan täysimääräisesti materiaalien nostamiseen ilman, että maakalusto estä sitä. Se on eniten käytetty ja suurin määrä nostureita.
Jotkut nostolaitteiden toimintaominaisuuksista ovat ajoittaista liikettä, eli vastaava takaisinotto-, kuljetus-, purku- ja muiden toimintojen mekanismi työsyklissä toimii vuorotellen. Nostureiden kehittäminen ja käyttö markkinoilla on yhä laajempaa. Koska onnettomuuksia tapahtuu usein ilman tukijalkoja ja nostoa, kulkunopeus on myös nopeampi kuin tela-alustaiset nosturit; toiminta on vakaa, nostokapasiteetti on suuri ja nosto voidaan suorittaa tietyllä alueella, mutta tien on oltava tasainen ja kiinteä. , Rengaspaineet täyttävät vaatimukset, ja nosto ei saa ylittää 50 cm maasta; pitkän matkan-kävely kuorman kanssa on kielletty. Toiminnan turvallisuuden takaamiseksi on Kiinassa periaatteessa kielletty nostotoimenpiteitä osumatta tukijaloihin. Nostureissa käytettyjä teräsvaijeria ovat fosfatoitu-teräsvaijeri, galvanoitu teräsvaijeri ja sileä teräsvaijeri. Vuonna 10 eKr. antiikin roomalainen arkkitehti Vitruvius kuvaili nosturin rakennuskäsikirjassaan. Tässä koneessa on masto hihnapyörällä tangon päällä. Maston asento kiinnitetään vaijerilla ja hihnapyörän läpi kulkevaa kaapelia vedetään vinssillä nostaakseen raskaita esineitä. Jotkut ylipainoiset koneet voivat käyttää kahta mastoa kalanruotomuodon muodostamiseen siirtämään nostettavia esineitä sivusuunnassa, mutta amplitudi on pieni ja toiminta erittäin työlästä.
Vasta 1400-luvulla Italia keksi puominosturin ratkaisemaan tämän ongelman. Tässä nosturissa on kalteva uloke ja puomin yläosa on varustettu hihnapyörillä, joita voidaan nostaa ja pyörittää. Mutta 1700-luvulle asti kaikenlaiset ihmisten käyttämät nostokoneet olivat ihmisen tai eläimen voimanlähteenä, ja ne olivat hyvin rajallisia nostopainon, käyttöalueen ja työn tehokkuuden suhteen.
1700-luvun puolivälissä ja lopulla British Watt paransi ja keksi höyrykoneen, joka tarjosi tehoolosuhteet nostokoneille. Vuonna 1805 Glennin insinööri Lenney rakensi ensimmäiset höyrynosturit Lontoon telakalle. Vuonna 1846 Englannin Armstrong vaihtoi Newcastlen telakalla olevan höyrynosturin hydraulinosturiksi.
1900-luvun alussa Euroopassa alettiin käyttää torninostureita.
Nosturit sisältävät pääasiassa nostomekanismin, käyttömekanismin, luffauksen, kääntömekanismin ja metallirakenteen. Nostomekanismi on nosturin perustyömekanismi, joka koostuu pääosin ripustusjärjestelmästä ja vinssistä, ja osa nostaa raskaita esineitä hydraulijärjestelmän kautta. Juoksumekanismia käytetään raskaiden esineiden siirtämiseen pituus- ja vaakasuunnassa tai nosturin työasennon säätämiseen. Se koostuu yleensä moottorista, alennusvaihteesta, jarrusta ja pyöristä. Kiinnitysmekanismi on varustettu vain puominostureissa. Amplitudi pienenee, kun puomi nostetaan ja kasvaa, kun puomi lasketaan. On olemassa kahta tyyppiä: tasapainoinen luffaus ja epätasapainoinen luffaus. Kääntömekanismia käytetään puomin pyörittämiseen, ja se koostuu käyttölaitteesta ja kääntötukilaitteesta.
